2016-03-06

AHDISTAAAA

pimeys3 Käytän huonoja sanavalintoja, puhun ehkä liian avoimesti ja vatvon ees taas, mut lue silti.pimeys2 Oon aina ollut tosi "menevä" tyyppi, enkä sen liiemmin murehtinut tulevaisuuttani, koulumenestystäni saatika mitään muutakaan tollaista. Okei, oon myös luonteeltani ehkä vähän ylianalysoija ja mietin asioita monesti monelta kantilta yömyöhään, mutta loppupeleissä en oo stressaajatyyppiä. Nyt lähiaikoina oon kuitenkin miettinyt, että mitä helvettiä mä teen mun elämälläni. Toisaalta haluaisin tehdä vaikka mitä tulevaisuudessa, mutta toisaalta tuntuu ettei mikään kiinnosta mua tarpeeksi. Oon nyt viettänyt kauheesti aikaa treenien parissa (+fressillä) ja todella nauttinut siitä. Itseasiassa urheilu.. tai ehkä tanssi on lähiaikoina ainut asia joka on mua kiinnostanut.  Oonkin alkanut raottaa ovea sen suhteen, että entä jos musta tulisikin ammattilainen ? Noh , oon kyllä ihan armottoman myöhässä. En haluais "tyytyä" opettajuuteen ainakaan suoraan, vaan tähdätä maailmalle ja tehdä jotain muuta. Toisaalta tollanen elämä vaati kutsumusta, intohimoa ja ennen kaikkea sitoutumista, sekä taitoa. Ja toisaalta elämäntyyli, jota oon ihannoinut ei ehkä ihan tällein ois saavutettavissa.pimeys7 pimeys10Nyt voisin tehdä valintoja monenkin asian suhteen ;  voisin panostaa kouluun oikeasti ja olla se kympin tyttö, voisin panostaa täysillä tanssiin ja fyysiseen olemukseeni ja nähdä mihin saakka mun on mahdollista päästä, tai voisin ottaa enemmän aikaa kavereilleni ( sillä tiedostan näkeväni joitain ihan huippu tyyppejä ihan liian harvoin ) ja haluaisin myös alkaa kehittelemään taas tätä blogijuttua. Mun äiti kertoi, että  vanhempainillassa oltiin käyty läpi, mitä oppillaat oli vastannu eräässä lomaakkeessa siihen, mitä ne oottaa lukiolta. Joku oli kuulemma vastannut : v anhojen tansseja & penkkareita, ja äiti oli heti arvannut, että meidän tyttöhän se siellä.
Tästä huomaa, että sen sijaan et miettisin järkeviä uravalintoja, haluan vaan ottaa lukion parhaista hetkistä ilon irti :-D Ja ihmettelen syvästi, jos joku on sinne oikeasti kirjoittanut  että odottelee pitkän matikan laskinkurssia tms ..
pimeys4
Toivottavasti en oo ihan näin hukassa itseni kanssa abivuonna, ja tavallaan luotankin siihen et asioilla on tapana järjestyä omalla painollaan ( tai joskus vähän tyrkkimällä).. haluan kuitenkin tähän loppuun sanoa, että ei mun elämä todellakaan täynnä huolta, lähinnä vain silloin kun joku avaa tulevaisuus aiheen tai unettomina öinä pohdiskelen asioita :-D  Jospa ensi postauksessa ( ihan saletisti vielä tällä viikolla ) voitais käydä vähän hauskempia juttuja läpi. Musta vaan tuntu, että haluan nyt ehdottomasti kirjottaa tän ennen kun taas jatkan eteenpäin, oonhan oikeestaan tänne jakanut neljän vuoden ajan aikalailla kaiken.
Kiitos.

10 kommenttia:

  1. Oi ihanan pohtiva postaus, rakastan edelleen sun tyyliä kirjoittaa :) Mäkin oon vähän vaiheessa mun tulevaisuuden ja oikeastaan ihan itseni kanssa, ja oon ollut aika pitkäänkin. Se joskus ahdisti mua, mutta mäkin ajattelen nykyään vaan just tolleen, että kaikki järjestyy kyllä aikanaan. Nyt lukioaikanahan mulla on tarkoitus miettiä mun tulevaisuutta, sillä kaikki jutut on vielä niin auki kuin olla ja voi :D Just oonkin vähän epätoivoisesti naureskellut sitä, kuinka pitäisi panostaa kouluun mutta kaikki muut jutut kiinnostaa niin paljon enemmän... Ja pitää myöntää, että se ensimmäisen vuoden lukiopanostus on kyllä ollut jollain ihan muulla henkilöllä kuin mulla. Ja se alamäkikö piti alkaa vasta toisena vuonna? No ei, ei mulla ehkä ihan niin huonosti mene mutta kyllä ehdottomasti paremminkin voisi mennä, varsinkin kun on vielä vähän yli kaksi vuotta jäljellä jos lukion aion kolmeen vuoteen käydä. Jotenkin nää asiat ei vaan stressaa mua muuten kuin siellä opon luona, kun se asia on oikeasti sun edessä ja pitäis jo tietää mitä aikoo lukion jälkeen, mitä aikoo kirjoittaa ja mitä haluaa ihan muutenkin. Mulla on oikeastaan ihan jo yhdeksännelläkin luokalla ahdistanut olla siellä opon tunneilla, koska mä en vaan oikeasti tiedä... mistään mitään? Mutta ehkäpä nää jutut tässä selkenee ajan kanssa, toivottavasti. Huh, tulipa sekavaa tajunnanvirta-tekstiä :-D Mutta kuitenkin: tosi kiva postaus vaikka tällaisella aiheella onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana saada tällänen kommentti kuin tää sun oli <3 alan pikku hiljaa kans ite luottaa siihen, että ehkäpä mä en kolmekymppisenä ois ihan näin vaiheessa itseni kanssa :-D ja ainahan sitä voi jotain kokeilla, ja sit todeta et "okei, tää ei ollukkaan mun juttu" ! Ja musta on jotenkin karmivaa, kun aletaan heti sisään päästyä (siis lukioon) puhua kirjoituksista sun muusta tälläsestä, mutta tavallaan kyllä ymmärränkin miks. Se vaan että en haluais sulkea mitään pois, mutta en millään kerkee tehdä kaikkea mahdollista, joten kaikkia ovia ei vaan oo mahdollista pitää auki :/
      Ehkä me sit kolmen vuoden päästä ollaan ihan eri tilaanteessa ja tiedetään tasan tarkkaan mitä tehdään - tai sit ei, who knows, mut kyllä vielä joku päivä ;-)

      Poista
  2. Liiankin tuttuja ajatuksia!
    Kiva tälläinen vähän surullisempi aihepostaus♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos paljon kommentista ! oon huomannut, että vähän jokaisella tässä break through iässä on vähän tällästä suuntaan tai toiseen (ellei sit oo jo löytänyt kutsumus ammattia eskarissa tms, tällaisiakin tapauksia tiedän! ) joten eiköhän se tästä :-)

      Poista
  3. Et todellakaan ole yksin! Itse alotan abivuoden syksyllä ja apua kun aika on mennyt nopeasti. Oon itse tosi onnellinen kuinka paljon oon saanut myös lukion ulkopuolella aikaan. Oon matkustellut paljon ja tutustunut huikeisiin tyyppeihin mun matkalla. Kesällä mua odottaa jälleen matka Jenkkeihin kuukaudeksi. Mutta välillä sitä kuitenkin miettii mitä kaikkea tekee väärin tai turhaan. En näe itsekkään kavereita usein ja bloggaamisen oon lopettanut kuin seinään. Mutta kuitenkin valmennan aivan upeita tyttöjä, joista saan energiaa. Stressaan asioita ihan turhaan mutta välillä varmasti kannaattaakin keskittyä niihin asioihin mitä haluaa.

    - emilia christine blogin kirjoittaja, emilia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsi muistankin lukeneeni siitä sun viime vuoden Californian matkasta, kuulosti ihan huikeelta ja tosi siistiiä et pääset taas tänä kesänä uudestaan ! Mut joo helposti huomaan, että esim. juurikin sellaset asiat jää helposti "jalkoihin" jotka ei kiinnosta, ja taas sellaset asiat jotka tuo iloa elämään helposti sitten jyrää ne 'ei niin kiinnostavat'. Oon samaa mieltä, että on ihan jees elää virran mukana, kunhan vaan muistaa välillä kuunnella edes hieman järjen ääntäkin :-D
      ihana et tulit kommentoimaan <3

      Poista
  4. Hyvä postaus, hienoo et rohkenet kirjottaa tälläsist asioista koska monet käy samoja asioita läpi :) mulla on ollu ihan selvät sävelet oikeestaan jo pienestä pitäen - opiskelen tällä hetkellä tokaa vuotta lähihoitajaksi ja aion jatkaa sosionomin tai fyssarin opintoihin :) mutta ymmärrän kyllä nuo sekavat ajatuksesi, kyllä mäkin oon hukassa välillä, mut onneks ei kaikkee tarvi päättää heti nyt ja asiat menee kyl omal painollaan eteenpäin :) tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huikeeta et oot löytänyt kutsumusammatin jo ajoissa, niin oot varmaankin vuosien varrella sitten opintoja kanssa sinne suunnalle tähdätä ! :-) On kyllä enemmän kuin jees, että vielä on mietintä aikaa, ja vaikka lukio loppuukin jo parin vuoden päästä, ei se tarkoita, että kaikki valinnat pitäis jo sillon olla tehtyinä.
      Kiitos tsempistä, ja toivotan myös onnea sulle opintojen suhteen <3

      Poista
  5. hei mä olen käynyt nää samat ajatukset läpi ysillä ja kasilla :-) En osannut ollenkaan vastata kysymykseen mitä haluan olla isona. Koulu tuputti vain lukiota, jos haluat tähän tai tohon niin lukio on sun paikkasi. Lukio ei kuitenkaan kuulostanut mun jutulta ollenkaan wanhoja ja penkkareita lukuunottamatta ja kiinnostus alkoi kohdistua stailausalalle. Keväällä kuitenkin pitkäaikainen intohimo liikuntaa ja hyvinvointia kohtaan alkoi kasvaa ja päätin hakea liikunnanohjaajaksi. Sillä tiellä ollaan vieläkin, tulevaisuudessa haluan ehdottomasti valmentaa ja kouluttautua urheiluhierojaksi. Sä tykkäät tanssia, mietin että kiinnostaisiko sua liikuntaneuvojan hommat? Alalla on niin paljon valintoja siihen tulevaisuuteen, voit olla valmentaja, liikunnanohjaaja kuntokeskuksissa, personal trainer... lisäksi alalle on paljon ns. lisäkoulutuksia mm. tanssiin jne.

    Asiat selkenee ihan varmasti ajan kanssa, älä kiirehdi tärkeissä asioissa! Välillä saattaa tuntua että eihän musta ole mihinkään, mikään ei kiinnosta ja kaikki tuntuu menevän mönkään, mutta mä uskon että sä varmasti valitset hyviä valintoja tulevaisuuttasi ajatellen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tollanen tuputtaminen kuulostaa niin kauheelta - todella väärältä. Monelta voi jäädä se just oma tie löytämättä, jos epävarmalle tyypille vaan tuputetaan jotain tiettyä. Tosi siistii kuitenkin kuulla, että sä löysit sen oman juttus muutaman mutkan kautta, ja hait sitten lopulta just sinne paikkaan mikä kiinnosti.
      Ja toi on kyllä myös hyvä pointti, oon aina ollut aika liikunnallinen, mutta juurikin lähivuosina into liikuntaa - ja kaikkea siihen liittyvää on alkanut kasvaa. En oo vaan koskaan osannut ajatella, että liikunnastakin voisi tehdä ammatin.
      Kiitos paljon tästä rohkaisevasta kommentista, tuli todellakin tarpeeseen <3 Oli jotenkin "lohduttavaa" lukea sun kokemuksia, ja pakko mainita, että sulla on tosi mielenkiintoinen blogi, jota oon tässä säännöllisen epäsäännöllisesti seuraillut, pitäisi vain aktivoitua kommentoimaan enemmän !

      Poista