TÄMÄ PITÄÄ KERTOA ENNEN KUIN JATKAN.

En haluaisi julkaista tätä, mutta toisaalta musta tuntuu, että mun täytyy. En muista millon oisit teidät tai oikeestaan ees itseni päivittänyt ajantasalle kaikesta. Ajattelin nyt yrittää suoritua molemmista, mutta aloittaa kuitenkin tosta ensimmäisestä;
Jep, nyt on lokakuu  marraskuu, mut tehdään pieni aika hyppy kesään. Mun kesä oli just täydellinen, eri tavalla täydellinen. Kaikki ei ollu koko ajan ihanaa ja siistii, ja tapahtu juttuja, joita en ois kesääni valinnu, ja tein myös itse 'huonoja' valintoja. Kuitenkin kaikella on osansa, ja loppuen lopuks uskon et asiat menee just niin kun niiden kuuluu mennä. Superhyvä meno, - flow ja olin onnellinen.

Elämä oli treenausta, juhlia, reissukausi, pari kesälukion kurssia, kamera, aamuneljän unirytmi, suplautoja, tanssia, ystävät, festareita ja rusketuksen metsästämistä. 

Koitti elokuu, koitti projektin treenit ja vielä kerkes tehdä vikoja lomajuttuja. Koitti viileys ja alko koulu. Kuten mulle nyt joka vuos, vika lomayö meni fiilistellessä lomakuvia - tänä vuonna poikkeuksellisen raskaasti. Tribuutti kesälle, irtipäästö rutiini vai mikskä tota nyt sanois.. kuitenkin tietynlainen rajatila missä päästetään irti jostain vanhasta ja siirrytään taas uuteen ajanjaksoon.

Sain olla osana ihan mahtavaa 16GB tanssitaideprokkista, joka sai ensi-iltansa elokuussa, ja ensi-iltaa seurasi viis esitystä. Koko vuosi tähän asti oli ollut jo pelottavan siisti, ja sit vielä nää esitykset elokuun loppuun - super high on life, sanoisinko! Oon ehkä ihan surkee bloggaaja, kun en avaa tota hienoa kokemusta tänne (ainakaan tällä kertaa), mutta koska nyt ei oo fiilistä kirjottaa siitä, niin ei kannata lähteä edes yrittämään - joskus vielä, lupaan ja tiedän!
Sitten iski laskut. Ensin otin asiat komiikan kautta ( like I usually do) ; että onpas hauska läppä - puolet jaksosta mennyt ja mä oon ollut koulussa kokonaiset kaks päivää. Harkoista olin missanut ensimmäiset tunnit varmistaen siis, että sarjat ois varmasti aika lailla purkissa ja mukaan hyppäämiseen saisin tehdä ekstratöitä. Palasin kouluun edelleen kuumeessa ja muistan, miten istuin ruokalassa miettien et tää ei oo mun elämä ja kohta vaan herään.  "Ei mitään projektia johon keskittää energia, siitä sen täytyy johtua " ajattelin. Pysähdyin, ekaa kertaa koko vuonna pysähdyin. ( joo siis totta kai mulla oli edelleen 7 kurssin jakso, harkat joka ilta ja pianotunnit.. mutta ajatuksen tasolla.) Kauhee tyhjyys iski. Ahdistus, alakulo ja vääryys. Ei tarvinnut osata päästä yli, mut pitää oppia käsittelemään, piti opetella taas arvostamaan. Kaikkea ja kaikkia.

Nyt menee hyvin, ja elämä kantaa kunhan ite roikkuu tiukasti mukana. In the end, it's all up to you.