2017-04-15

HIETSUSTA HUOMENTA HEI

IMG_7337 Joo hei viime vuoden heinäkuu ja hei kesälaitumet. Hei matka Helsinkiin ja huolettomuus, sekä aikahyppy lähes tunnistamattomaksi muuttuneeseen aikaan. Heipäs hei. Oispa kyllä hintsusti noloa julkaista huhtikuussa heinäkuun kuvia, kun vuosinumerotkin on siinä siivellä vaihtuneet. Mutta oi kappas, niinhän mä just tein! Ois myös ehkä vähän noloa feidata nää hommat ja luikkia takaisin, ihan kun ei ois pitäny just kuukausiksi venynyttä taukoa. No joo ei oo noloa, mutta ylpeillä ei kyllä voi.IMG_7546 Oon kaivannut ihan hirveesti kirjoittamista. Miksi oonkaan luopunut mulle niin tärkeistä jutuista aivan vaivihkaa! Siis esimerkkinä ihan vaan nää blogi ja videojutut. Tai irti en oo päästänyt mistään, mulla on tapana jättää takavasemmalta vähän jalkaa oven väliin. Mutta onhan täytyy touhu pidemmälti yhtä taukoa ollut. Faktahan on siis se, että mulla ei kerrassaan ollenkaan oo vapaapäiviä arkiviikossa (= eli siis ei myöskään vapaailtoja) ja usein viikonloputkin on jo valmiiksi ohjelmoituja. Oon aina ennen ollut tilanteeseen tosi tyytyväinen ja tajuamatta mitään kiidellyt vaan menemään, mutta oon pyöritellyt aika isoja kuvioita ja juttuja lähiaikoina, jotka on saanu mut pysähtymään elämässä.IMG_7190 Pysähtymisellä tarkoitan ehkä enemmänkin kovempaa menemistä ainakin ajatuksen tasolla. Ylitsevuotava rasitus on taas aiheuttanut sen, että aloitin skippailun. Tänä vuonna oon ollut aivan älyttömästi poissa koulusta, skippailut jopa pari soittotuntia ja vielä mulle kaikista lojaaleimmasta jutusta luistanut, nimittäin tanssista. Tajusin tän vasta maatessani liki 40 asteen kuumeessa kylppärin lattialla oksentaen. Silloin, kun tajusin kuinka levollinen fiilis mulla alkaa olla kun kuume alkaa oksentamisen myötä tippua kohti viileämpiä lukemia ja miten en oo tota fiilistä kokenut ikuisuuksiin, on jotain oltava pielessä. Hetket jolloin koen ettei kukaan (= suurimmaksi osaksi minä) keksi / vaadi jotain tekemistä tai suoritusta itseltäni, on hetket kun oon joko a) tosi kipeä tai b) matkalla / poissa täältä.IMG_7332 Elämä on yks iso projekti ja mä oon yks iso prosessi. Jotta voi työstää projektia, täytyy itse prossessorin voida hyvin ja huolehtia myös omista jutuista. Täytyy olla aikaa vaan hengata kavereiden kanssa, aikaa nukkua, aikaa tehdä ruokaa, aikaa lähteä spontaanisti jonnekkin vaikka arkenakin. Tai ei täydy, mutta haluiaisin ja se ois kyllä hyväksi. Myönnän, että nautin kiireestä ja kiitämisestä, mutta myönnän myös ehkä yleisesti käyväni ylikierroksilla. Hommat ei oo kuitenkaan mihinkään katoomassa kevättä kohti - päinvastoin, mutta tiedän kaiken taas rullaavan omalla painollaan. Mut silti, jos on mahdollisuus - pysähdy, se tekee hyvää.IMG_7950 ps. lisää tällasia reissuja, lisää tällasia hymyjä!
pps. mitä oon äikän kursseilla lukiossa oppinut ; ettei tällaista kirjoiteta kolmella ä:llä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus :) Itsekin nautin kiireestä ja aktiivisesta elämäntyylistä, mutta yhtä paljon nautin kotona oleilusta ja rentoutumisesta :) Täytyy osata tunnistaa itsessään se tila, kun menee yli. Silloin usein stressi kasvaa tekemättömistä töistä ja sitten oon kipeä.. Elämä opettaa :) Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ajatuksien jaosta ! joo mulla sama on kans toi kipeys : monesti ku ns. pahin on ohi ni sit tuun kipeeks , ehkä elimistö jotenkin aavistelee sitä.. hyvää kevään jatkoa myös sinne ja niin rentoja kuin niitä aktiivisiakin päiviä !!:-)

      Poista