Aluks mietin voinko julkasta näin "ikävää" tekstiä ja hyvän fiiliksen kuvia yhdessä, mutta kai nää sit tasapainottaa hieman toisiaan. Kuvat on tosiaan lauantailta kun oltiin ulkoilemassa ja kuvailemassa rannassa.
Oon oottanut niin pitkään, että löydän aikaa taas kirjottaa kunnon tekstin, kun aiheitakin pyörii päässä niin monta. Luen usein
tunneilla voice.fin uutisia, ja sielläkin on ollut paljon artikkeleita valehtelua koskien. Tänään kirjoittelen siis valehtelusta.

Kukaan ei varmaankaan tykkää valehtelusta, tai olla ainakaan se kelle valehdellaan.
Otetaan vaikka esimerkki, että sun kaveri kysyy "Sopiiko nää mun vaatteet yhteen? " tai "Onko mun hiukset hyvin? " Kuinka moni teistä oikeesti vastais noihin kysymyksiin kieltävästi? ... Niimpä. Ja en kutsuis tota edes valehteluks, onhan noi sinänsä aika turhanpäiväsiä kysymyksiä.

No entäs tää: Oot unohtanut pipon& lapaset kotiin ja ollut kovassa pakkasessa ilman niitä ulkona. Äiti kysyy hieman järkyttyneellä äänensävyllä "Eikö sulla ollut lapasia, tai edes pipoa?" Ensimmäinen vaihtoehto on sanoa ei, ja saada hetken valitus siitä kuinka tärkeetä on pitää sormet ja pää lämpimänä, ja kuinka tulen tahallani kipeeks. Toinen vaihtoehto ois vaan tokaista, että oli ja ottaa ne sitten ens kerralla mukaan. Kumpi vaihtoehto houkuttelee enemmän?

Kavereissa arvostan sitä, että sanoo suoraan mitä ajattelee ja on
rehellinen. Toki mulle ainakin tulee ihmisestä jopa ilkee vaikutelma jos joku on tosi suorasananen, ja ilmasee asiat just niinkun ne on.
Aina. Kaipaan sitä, että joku sanoo asukuvia ottaessa, että hei sun hiukset on huonosti, tai hei sulla on naamassa jotain sinistä.
Kaipaan kans sitä, että joku sanoo joskus suoraan, että oon väärässä, nyt kyllä failasit tai et käyttäydyn jonkun asian suhteen tyhmästi. Joskus taas kaipaa vaan tukea ja sitä, että kaveri vaan sanoo jotain lohduttavaa ja auttaa. Onko
täysi rehellisyys siis pahasta?
Mun mielestä on.

Noi oli ehkä vähän tyhmiä esimerkkejä, mutta toivottavasti tajusitte pointin. Eli jos sillä asialla mistä valehtelee "ei ole mitään väliä" tai valehtelee ettei loukkais toista, se on musta okei. Mun mielipide kuitenkin on, ettei 'oikeista' ja
vakavista asioista pitäis todellakaan valehdella. Ja kuinka
noloa se sitten onkaan, jos jää valehtelusta kiinni! Loppuen lopuks siitä kärsii luultavasti kaikki.
Pakko tähän loppuun mainita vielä se, kun kysyt jotain sun kaverilta mihin tiedät vastauksen, mutta kysyt sitä vaan, koska haluat tietää valehteleeko se kaveri siitä sulle. No, kai mä tähänkin otan yhden näistä mun älyttömistä esimerkeistä
kuvaamaan tilannetta:
Milla ja Helmi on sopineet menevänsä lauantaina kaupungille. Sitten tulee Elisa, joka kysyy Millaa kanssaan kaupungille lauantaina. No, Milla päättääkin mennä Elisan kanssa, ja ilmoittaa Helmille lauantai aamuna ettei pääsekkään kaupungille. Helmi menee yksin kaupungille, ja näkee siellä Elisan ja Millan. Myöhemmin Helmi kysyy Millalta miksi tämä ei päässyt kaupungille Helmin kanssa, ja Milla sanoo olleensa kipeänä kotona. Auts mikä tilanne, varmasti Helmistä tuntuis tosi pahalta.

Tuntupa hauskalta taas pitkästä aikaa kirjottaa jostain kunnolla!
Mutta nyt haluaisin kuulla,
mitä mieltä te ootte valehtelusta? Onko '
harmittomat' valkoset valheet okei, vai pitääkö aina puhua täyttä totta? Kuinka usein itse sorrutte valehteluun vai onnistuuko totuuden kertominen
kaikissa tilanteissa?