Päivän piristys ja inspiraatio; Olet todella kaunis

Tänään olin koulun jälkeen sokoksella alehyllyjen lähettyvillä ja etsin laukustani kännykkää. Yhtäkkiä kun nostan pääni mun edessä seisoo keski-ikäinen parrakas mies ja sanoo mulle "olet todella kaunis". En siinä tilanteessa meinannu saada sanaa suustani, ja lopulta sain sanottua "kiitos...paljon". Se mies katso mua silmiin ja lähti sen jälkeen pois. Olin vielä monta minuuttia sen jälkeen ihan silleen what??  En tiedä mikä toi juttu oli, vai vilpitöntä ystävällisyyttäkö, mutta toi todella piristi mun maanantaita. Ja tästä tapahtuneesta sain inspiraation kirjoittaa kyseisestä aiheesta...

Aamulla kun tulin enkunluokkaan, ensimmäinen lause, jonka sanoin kun käväsin peilin edess oli "näytämpä tänään kauheelta". Sen ei edes pitänyt tulla ääneen, mutta kyllä se tuli. Nykyään oon niin paljon useammin sitä mieltä, että näytän huonolta kun ihan hyvältä. Harvoinhan ihmiset itsestään sanoo, että näyttää tänään hyvältä. Ja jos noin menee sanomaan, leimataan helposti itserakkaaksi. Yritän kuitenkin välttää itsestäni ääneen valittamista, koska se kuulostaa siltä, että kerjäisin vain muita sanomaan "Eiku oot just kaunis", ja siihen en todellakaan valittamisella pyri. Uskon, että en oo ainut joka potee tätä ongelmaa, ettei osaa tykätä itsestään. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Toki mullakin on muutamia sellasia päiviä kun on hyvä fiilis sen takia, että naama näyttää ihan kivalta ja kroppakin miellyttää, mutta miks näitä päiviä ei voi olla useammin kuin "rumia"?
Ihailenkin niitä ihmisiä ketkä hyväksyy itsensä sellasena kun on ja pitää omasta ulkonäöstään. Se taito ois kaikkien hyvä opetella! Mun mielestä ainakin toisia on helppo kehua ja pitää kauniina, mutta itsestään pitäminen on tosi vaikeeta.

Tänään ei näköjään ihan yhtä hyvin luonnistunut teksti kun olisin toivonut, mutta ainakin sain kirjottettua muutamia ajatuksia tästä aiheesta. Ja kenties palaan joskus kirjottelemaan samaisesta aiheesta (joku muu ajankohta kun maanantai ilta.) Kuvat on kaikki täältä ,koska halusin, että teksti ois tänään pääpainona.
 Mites teillä, katsottekos yleensä peiliin tyytyväisenä vaiko tyytymättömänä? Ja jos ootte oppineet hyväksymään itsenne juuri sellaisina kun ootte, miten teitte sen?
Ps.Mun oli aivan pakko elvyttää pitkästä aikaa blogini "musiikkiosiota" ja laittaa Zen Cafen-Todella kaunis tohon alkuun. Olisko muuten kiva jos alkaisin taas linkkailla biisejä? Vai pidänkö suosikkibiisini vaan spotifyn listoilla?