Luin tänään mielestäni tosi hyvän 'quoten'. Se oli englanniksi, mutta sanoma oli suunnilleen tällänen:"Vaikeimpia valintoja elämässä on päättää yrittääkö kovempaa, vaiko luovuttaa." Mun mielestä toi oli niin osuva, ja kuvastaa jotenkin niin hyvin mun ajatusmaailmaa. Koulussa on fysiikkaa, koe on vaikkapa tulossa. En ymmärrä mitään. Mun pitää tehdä valinta kuuntelenko ja avaanko kirjat, vaiko teenkö jotain omiani, enkä panosta. Tai vaikkapa kaupassa ollessani, ostanko mä karkkia vai enkö. Yritänkö syödä terveellisemmin niin kun päätin, vai luovutanko. Tai lenkillä, hidastan hölkän kävelyyn, vai jatkanko juoksemista. Noi kaikki oli tosi pieniä valintoja, jolla ei oo mitään kauheen merkityksellisiä seurauksia, mutta se esimerkiksi mihin lähtee jatko-opiskelemaan (tai minkä alan valitsee), mistä asioista luopuu ja mitä sanoo joissain tietyissä tilantoissa on aika tärkeetä. Joitakin mahdollisuuksia ei tuu enää toista kertaa, sanojansa ei voi ottaa takasin tai pois annettuja lapsuuden leluja ei luultavasti nää enää koskaan.
Mun huoneeseen tuli eilen uusi vaatekaappi, ja mun piti siis tyhjentää se edellinen kaappi, joka sisälsi vaikka mitä. Oon tosi huono luopumaan mistään, tai mietin usein että 'entä jos mä joskus tarvitsenkin tätä' tai jos jostain tavarasta tulee muistoja niin paljon mieleen, ei sitä raaskis heittää/antaa pois. Tää päivä onkin suurimmaksi osaksi mennyt vaatteiden siirtämisessä, ja tavaroiden läpi käymisessä. Jossain vaiheessa törmäsin mun nukkekotiini. En oikein ikinä niin innostunut nukkekodista, muuten kun sisustus& siivous mielessä. Koko talo on puuta, kuten myös kalusteet. Astiast on posliinia ja äiti on ommellut juuri kalusteiden mittojen mukaan sohvatyynyt ja pöytäliinat. Mun mielestä koko talo on kokonaisuudessaan kaunis, ja tunnelmallinen, ja tuo keltainen lisävalaistus tuo vaan lisää tunnelmaa, jota jouduin käyttämään pimeyden takia. En vaan raaskisi antaa tuota pois, mutta nyt on varmaan jo korkee aika luopua siitä...
Olenko mä ainut vai tunteenko muutkin luopumisen tuskaa
aina joskus? Onko teilläkin varastossa/kaapeissa vielä jossain lapsuuden lelujanne?
Mitä ihmettä, meillä täytyy olla aivoyhteys! Mä oon tämän päivän kärvistellyt itekseni just tämän valintojen teon vaikeuden kanssa, ja kirjoitin siitä itsekkin just! Ja todellakin, aina välillä luopuminen jostain tuntuu aivan helvetin raastavalta, tosin mulla tämä menetys liittyy tällä kertaa enemmän ihmissuhteisiin... No, kyllä se siitä!
VastaaPoistaMun oli pakko käydä lukemassa sun postauksesi ja nyt voin todeta, että oot ihan oikeessa :o
PoistaMutta onnee jatkossa ja uskon, että pääset siitä jossain vaiheessa kuitenkin yli:)♥
Ei missään nimessä kannata tuosta nukkekodista luopua! Jos sulla joskus on omia lapsia ni voi että niistä on varmaa kiva leikkiä äitinsä vanhalla nukkekodilla. Ja tietenki muistojenkaan takia ei kannata sitä hävittää.:)
VastaaPoistaNiin kai..
PoistaOlet todella oikeassa! Aivan ihana tunnelma näissä kuvissa<3 Onko sulle tulossa hyvä todistus? Hyvää joulun odotusta!
VastaaPoistavoi kiitos kaikesta, ja hauskaa joulun odotusta&joulua sullekkin♥:) ja oon ite melkein kaikkeen tyytyväinen:)
Poistamulla niitä leluja on ihan liikaa edelleen jäljellä ja oon jo 16.. :D toki osa on jätetty sen takia, että mulla on 5 veljenlasta, jotka käy hoidossa välillä että niille on sitte leluja, joilla meillä leikkiä :) mutta osa on jääny sen takia että en oo raaskinu luopua tai oon jättäny just sillä "entä jos tarviinki tätä" tai "annan lapsilleni sitte joskus" ajatuksella :D
VastaaPoistaHelpottavaa kuulla etten oo ihan yksin tän "ehkä jos tarviinkin tätä" jutun kanssa :D
Poista