HETKET.

Mulla on tapana sillon tällön, kun menen nukkumaan alkaa pohtia asioita oikein perusteellisesti. En tee sitä välttämättä (tai no yleensä) tahallani, mutta joskus huomaan, että oon ihan vaan jopa kaksi tuntia käyttänyt ajatteluun. Jos oon aivan rättiväsynyt, nukahdan melkeinpä heti, mutta jos mussa on pienikin ripaus energiaa, mieleen pulpahtaa vaikka minkälaisia mietteitä. Yksi ilta aloin miettimään hetkiä, ja sitä, miten jotkut asiat on niin pienestä kiinni. Päätin, että tän mietteen mä haluan kyllä jakaa tiedän kanssanne heti, kun vaan löydän aikaa kirjoittaa kunnolla. Moni on varmaan harrastanut usein tätä niin sanottua jossittelua? Jos ei olisi, tai päinvastoin olisi tehnyt jotain, asiat olisivat toisin.  Mä aloin miettimään tätä yks päivä, kun näin meidän 1-2lk opettajaa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun lähdin ala-asteelta. Sinä päivänä olin päättänyt pyöräillä koulusta kotiin reittiä jota en yleensä kulje, poiketa kaupassa, vaikka en siellä yleensä käy, ja viettää siellä tavallista kauemmin aikaa kuin yleensä. Kun pyöräilin koulun etuoven ohi, kyseinen opettaja sattui juuri silloin tulemaan ulos, ja törmättiin sitten siinä ja oli aivan ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Jos olisin viitisenkin sekuntia myöhemmin tai aikaisemmin mennyt ohi, ei oltais varmaankaan nähty. Saatika jos en olisi pyöräillyt epätavallista reittiäni taikka poikennut kaupassa. Oon aina silleen kevytmielisesti uskonut, että kaikella on tarkoitus... Kun sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, voi tapahtua vaikka mitä. Elämä voi muuttua yhden asian myötä ihan toiselaiseksi. Hyvänä esimerkkinä esim. lottoaminen. Sä valitset ne tietyt 7 numeroa sieltä yli 40 joukosta, ja jos ne sun numerot osuu oikeaan, voitat hirvittävän suuren summan rahaa.  Tai sitten vähän ikävämmin, jos satut just jonnekkin paikalle, missä ammutaan tai missä tapahtuu joukkosurma, sä luultavasti kuolet.
Usein ajaudun myös miettimään, että kuinka erilailla asiat olisi, jos olisin valinnut toisin. Jos en olisikaan koskaan lopettanut telinevoimistelua, olisinko mä nyt voimistelija? Tai jos en olisi koskaan mennyt enkkuluokalla, olisiko englanti mulle tällä hetkellä vaikein aine koulussa?
Mun mielestä näitä asioita on kiinnostava miettiä, vaikka jossittelulla ei saavuta yhtään.
Olisi hirmu mukava kuulla, onko teillä jäänyt mieleen yhtäkään tälläistä tiettyä tapahtumaa, joka on ollut täydellinen (tai karmea) sattuma ja jota ei olisi tapahtunut ellette olisi juuri silloin ollut siihen aikaan siinä paikassa? Tai kadutteko jotain päätöstä suuresti jonka olette tehneet/olette jättäneet tekemättä? Jättäkää omia ajatuksianne kommenttiboxiin, luen ja vastailen niihin enemmän kuin mielelläni, ja nyt toivotan ihanaa viikkoa kaikille!