ODOTTELUA

En muista mistä, mutta jostain luin tekstin, joka käsitteli odottamista. Siinä puhuttiin siitä, kuinka aina odotetaan jotain. Arkisin viikonloppua, aamulla iltaa ja ihan yleisesti seuraavaa lomaa tai erilaista tapahtumaa. Tajusin, että mun omat päiväni koulussa menevät suunnilleen (liioitellusti) näin : Ensimäisellä tunnilla odotan välkkää, välkän jälkeen odotan ruokailua, ja ruokailun jälkeen alan odottaa päivän päättymistä. Tai sitten se, että odotan koko viikon viikonloppua. Tai sitten se, että laskisin jo päiviä seuraavaan lomaan. Miks aina pitää odottaa? Toisaalta jos on jotain kivaa mitä odottaa, se auttaa jaksamaan, ainakin mun kohdalla. Silti oon aatellut, että nyt alan elää hetkessä. Vaikka koulu on mun mielestä välillä niin kamalan tylsää, kun olla ja voi, niin oon tajunnut, että tykkään joistain aineista aika paljonkin. Yritän nyt alkaa nauttia kivoista projekteista, hyvistä ruuista & välkistä, ja kaikesta positiivisesta mitä keksinkin. Elän tunti tunnilta, enkä vaan vilkuile kelloa ja odota. Sitten viikot; Arki illatkin on jees! Mulla on harkkoja, ja tykkään tosi paljon  käydä niissä. Voin myös arkisin nähdä kavereita vapaa-ajalla, ja miksi odottaa viikonloppuun, jos tekee mieli syödä keksejä keskiviikkona? En oo oikeestaan ihan varma mihin mä nyt tällä tekstillä pyrin, ajattelin vaan pitkästä aikaa mietiskellä jotain ihan "ääneenkin" tänne blogin puolelle.  Kertokaa kommenttiboxiin ootteko enemmän sellaista odottelijatyyppiä, vaiko hetkessä eläjiä? Ja mikä on parasta teidän mielestä arki-illoissa?