HYLÄTTY TALO - KARMIVAA(KO) ?

Hei! Oon huomannut, että mua kiinnostaa suuresti kaikki jännittävä ( paitsi kauhuelokuvat- ehkä niidenkin aika joskus tulee ) . Jännittävyys skaalassa on monta kategoriaa, mutta tällä kertaa en puhu sellaisesta jännittyksestä mikä syntyy, kun seisot ylhäällä hyppäämässä benjihyppyä tai niistä viimesistä sekunneista kulisseissa ennen lavalle astumista. Tarkoitan tällä kertaa erilaista jännittävyyttä, ehkä parempi sana olis kiehtovuus tai maagisuus. Nimittäin autiot talot ja muut hylätyt rakennukset kiinnostaa ja suuresti. Ja sellaisessa me juurikin tällä kertaa oltiin arskan kanssa - viimeinkin ihan sisällä asti. Ehkä jotkut mua pisimpään seuranneista saattaa muistaa postauksia syksyltä 2014 (epäilen) , jolloin olin tän tehtaan pihassa kuvailemassa. Myös kuukausi takaperin otettiin promokuvia rakennuksen pihalla yhteen projektiin. Päätettiin niissä kuvauksissa Auroran kanssa, että joku päivä vielä mennään seikkailemaan tuonne sisälle. Tultiin siis myöhemmin uudestaan ja aikamme tuolla ulkona kierrettyä löydettiin vihdoin ikkuna, josta päästiin sisälle. Rikkinäisyys, rasahdukset, graffit, särkyneet ikkunat ja palaneet huoneet. Vanhat suihkutilat, sekä vessakoppi, mahdolliset monien metrien vapaapudotukset seinien aukoista suoraan asvalttiin, täysin pimeät huoneet. Kuitit vuodelta -73 ja huone josta koko paikan palo luultavasti lähti. Yksi nahkakenkä ja patja. Varsinkin noi vanhat paperit ja tavarat 70-luvulta kiinnosti mua. Ois siistiä nähdä videomateriaalia ja kuvia - tai ennen kaikkea saada kuulla jotakuta, joka on tässä tehtaassa työskennellyt ennen tuhoa. Tiedätte varmaankin sen sanonnan, 'kuin aika olisi pysähtynyt' ? No toisaalta kaikkihan täällä jäi kesken ja pysähtyi, kun koko paikka roihahti tuleen.. Mikään muu ei oikeastaan ollut mun mielestä karmivaa, kuin kellarikerros. Muutamastakin kohdasta kulki portaat ns. -1 kerrokseen, joka oli aivan pilkkopimeä ja kun taskulampun valolla katottiin, niin vettä siellä oli sen verran, että ois vaikka sukellusretken voinut järjestää. Mutta kuten hyvin arskan kanssa muotoiltiin, ylhäältä pääsee aina alas, mutta alhaalta ei ylös. Sen takia mielummin seikkailen yläilmoissa kuin maan alla.Laitoin tähän postaukseen ehkä kaikista esteettisimmät kuvat, mutta sanoisinko että aika valotonta ja karumpaa materiaalia ois paljon enemmän. Haluaisin vielä syksyllä käydä jossain exploraamassa, joten jos tiedätte omista kaupupngeistanne / toisista kaupungeista hienoja ( tai vähemmän hienoja) hylättyjä kohteita, niin heittäkääs alas kommenttia !

HILJA'S FAREWELL

Viime viikolla sanottiin hyvästit 'nähää' Hiljalle farewell partyissa vuodeksi. Oli jotenkin tosi hyvä tunnelma ja ihanaa nähdä kaikkia. Oon nyt heinäkuussa reissanut aikalailla koko kuukauden suuntaan jos toiseen niin oli jotenkin tosi kivaa olla pitkästä aikaa ystävien ympäröimä ( saan tän kuulostamaan siltä, että mä oisin ollut se huomion keskipiste - ei näin ! en vaan oikein muuten osannut sitä muotoilla..)  Haikein fiilis iski (ainakin mulle) sillä hetkellä kun lauluporukka lauloi Samuli Edelmannin Mahdollisuus biisin. Se biisi oli vaan niin osuva tähän hetkeen. En oikeestaan oo edes tajunnut, että Hilja on nyt vuoden jossain muualla - ehkä se sitten syksyllä iskee tajuntaan. En voi muuta sanoa kun oon niin onnellinen Hiljan puolesta. Sääkin suosi meitä - ehkä ensimmäinen helleyö Kuopiossa  oli juuri tuona iltana. Milja & Hilja oli puuhastelleet koko aamupäivän keittiön puolella ja tehneet vaikka mitä hyvää tarjottavaa! Ulkonäöllinen suosikki oli kyllä ehdottomasti toi klassinen kakku ja maultaan taas suklaamansikat - nam! 'viimein päivä koittaa kun 

hyvästellään vaikka nähdään vastakin

 maailmalla tuuli käy 

yhtä voimakas kuin voima silmissäs 

rajuilmaa 

mä en pysty karkottamaan 

hyvät päivät

 sinä itse paistamaan saat'

TÄÄ HYVÄ ON NÄIN

oon niin lomalla.

TE OOTTE ONNELLISUUS

Moikka! Ajattelin pitää nyt vähän taukoa tosta Latviasta ja palailla ihanaan mökkireissuun tyttöjen kanssa. Olipa ihanaa viettää aikaa kunnolla seitsemästään ja valvoa aamuun asti nuotiolla. Edes aamulla hyväntuulisuus ei ollut kokonaan kadonnut, vaikka unet jäikin pariin tuntiin herätyksen soidessa 6:30.. sanoisinko että kirpais yllättävän vähän! Ootteko muuten huomannut (tai ainakin mulla on näin) että parin tunninkin unet on paljon parempi valinta kuin valvoa läpi yön ? Mä en myöskään osaa nukkua päivällä vaikka kuinka väsyttäisi - kai päiväunet sitten ei oo kaikkia varten.Oon ehkä pari kertaa elämässäni syönyt nuudeleita aiemmin ja ne on ollu ihan okei, mutta vitsi että tää wokki oli hyvää! Tehtiin tätä itseasiassa uudestaan viikko sitten uudestaan.. Paistettiin myös lettuja, joiden koostumus ei aina ottanut onnistuakseen, mutta onneksi apu oli lähellä kun anskun & venlan lettutiimi hävitti epäonnistuneet yksilöt. Voin rehellisesti myöntää, että mökkeily ei ehkä oo mun ykkösjuttu, mutta kavereiden kanssa sopivissa määrin niin kivaa! Mikään ei vaan voi olla huonosti, kun on kivaa seuraa, upeat maisemat, yösauna ja hyvää ruokaa -paras kesän aloitus ! Latvian reissun jälkeen fiilikset oli "ehkä vähän" mikääneivoienääkoskaanollakivaa, olin kropallisesti uupunut kaikesta treenaamisesta (tännekkin muuten suuntasin suoraan treeneistä, heh ) ja koska olin toukokuussa niin paljon poissa koulusta oli mulla hirveästi rästihommaa, mut tänä yönä alkoi taas tuntua siltä, että elämä kantaa, asiat vaan loksahtelee paikoilleen ja tulee taas uusia tuulia (hyh miten paljon tollasia klisee sanontoja yhessä lauseessa!). Ja sillä flowlla ollaan melkeinpä tähän hetkeenkin asti menty. Ootteko te muuten mitä mieltä puhelinkuvista postauksissa ? Tai lähinnä mietin, että haittaako laatu fiilistä / rikkooko se teidän mielestä yhtäläisyyttä blogissa ? Koska esimerkiks kaikki tän postauksen kuvat on otettu iphonella ja luultavasti jatkossakin tuun käyttämään aika paljon puhelinkuvia.

JUST SE MITÄ TARVITSIN

Helouu! Tän toukokuisen reissun josta nyt kerron, voin ehdottomasti kirjata elämäni parhaimpiin viikkoihin. Oltiin siis viikko Latviassa tanssi + musiikki porukan kanssa.  Matkaan lähdettiin eräänä toukokuisena sunnuntaina seiskalta bussilla. Vaikka tykkäänkin ihan superisti matkustaa niin vähän mä tota 14 tuntia ( 1650km ? )  bussioleskelua mietin, mutta kaikki meni super hyvin. Rengas meiltä tosin puhkes, mutta onneks vaan muutamaa kilometriä ennen majoituspaikkaa. Ja tosiaan Helsinki-Tallinna väli lautalla oli piristys, kun sai nauttia meri-ilmasta ( ja tulo matkalla ihan hullusta tuulesta) ja vähän riehua liikuskella välillä.Vapauden tunne kannella seisoessa, tuulen heittäessä hiuksia on ehkä vapauttavinta mitä tiedän. Ilman raikkaus ja veden paljouskin viehättää. After fiilikset ei ehkä olleet yhtä vapautuneet, kun palattiin sisälle hiukset täynnä merisuolaa ( kai se voi tuulessa lentää, eikö voikin?? ) ja sotkussa. Kuitenkin tän reissun jälkeen päätin olla tekemättä summer bucket listiä ja noudattaa vain kahta neuvoa itseltäni itselle ; feel free & don't be so hard on yourself. Jatkaakseni tästä meidän matkaporukasta ; siis uskomatonta miten huippua porukkaa voikaan sattua mukaan ! Mutta mitäpä muutakaan sitä voisi odottaa, kun on bussi taiteilijoita täynnä.. heh. Tosiaan meitä tanssijoita oli siis neljä, muusikoita rytmipuolelta & klassiselta + opettajat. Saatiin nauttia laatumusasta omien esitysbiisien säestyksenä, keikkamuodossa, sekä ihan vaan fiilistellen pihalla - huippua ! Kuten otsikossa jo sanoin, musta tuntuu, että tää oli just sitä mitä tarvitsin mun kevääseen, just näin oli täydellistä lopettaa lukuvuosi. Ens postauksessa voisin jatkaa paikan päältä, ja kertoa mitä kaikkea puuhailtiin "vapaa-ajalla".

BALETIN REPERTUUARI : THE WALTZ OF FLOWERS

Moikka! Joku kommentoi eilen, että vanhojen muistelu 'ois just kivaa' , joten päätin nyt kuitenkin avartaa mun kevättä teille. Tietenkään fiilikset ei oo ihan tuoreessa muistissa, mutta pieni muistelu tekee mullekkin hyvää. Meillä oli siis baletin repertuuarikurssin esitykset toukokuun puolessa välissä. Vedettiin siis kukkaisvalssi ja saatiin ensimmäistä kertaa tutut päälle! Balettia oon muistaakseni vetänyt talvikamoissa, pyjamassa , flamenco kamoissa ja paljettimekossa - eikä niissäkään vikaa oo ollut, mutta kyllä noista hameista tulee niin paljon enemmän balettifiilistä! Fiiliksiä..
Esitykset meni aika kivasti, vaikka en osaakkaan olla omaan suoritukseeni ihan tyytyväinen koskaan. Ja no tällä kerralla ei ehkä oiskaan ollut niin aihetta, koska lensin suoraan Italiasta edellisenä iltana paikalle, ja tosiaan Suomeen saapuessani en vielä osannut esityksen ihan loppuosaa ja kyllä se varmasti näkyi vielä lavallakin ekassa näytöksessä, vaikka aamulla sitä harjoittelinkin. Ristiriitaista vaan sinällään, että ekaa esitystä en oikeestaan kauheasti edes kerennyt jännittää, mutta tokaan esitykseen iski jännitys päälle, ja tunsin miten poskilihakset alko kramppaamaan ja still -asennossa tunsin ojennettujen käsien tärinän - mikä ei kuitenkaan luultavasti näy yleisöön. Oli tavallaan tosi haikeeta jättää hyvästit tällekkin joka keskiviikkoiselle jutulle, koska ei varmasti tulla enää tällä kokoonpanolla missään pyörimään ja tunnetusti oon ehkä maailman huonoin jättämään hyvästejä asioille. Voin kuitenkin sanoa, että sain tästä taas niin paljon, ja taas uuden kauden alkaessa haluan ehdottomasti säilyttää yllä tän mielenkiinnon ja motivaation balettia kohtaan. Paljoa ei kuitenkaan keretty jäädä murehtimaan, sillä suoraan esitysten jälkeen jatkettiin Latviaan lähtevien esitysten parissa. Näiden harkkojen jälkeen taas treenattiin vielä musarin sulkeutumiseen asti arskan ja mun duoa. Pientä väsymystä oli ehkä havaittavissa mun tehdessä puurokeittoa ( hiutaleet siis vain kellui vedessä ja vieläkään en ymmärrä mitä kävi..) ja arskan puurojen levitessä keittiön lattialle... Päivästä jäi kuitenkin superhyvät fiilikset ja odotus Latvian matkaa kohtaan nousi ( joka onkin aihe mihin palaillaan ensi postauksessa ! )

THE COMEBACK

Nyt voi todella sanoa, että siitä on oikeasti kauan, kun viimeksi postasin. Tavallaan ihan hurjaa, että blogi oli ollut mun elämässä sen kolme ja puolisen vuotta maksimissaan viikon tauolla. Pitkä ajanjakso sinälläänkin ajatellen, että siinä ajassa kerkesin käydä mm. yläasteen.

Toisaalta kun kirjoittelen tänne, musta tuntuu kuin koskaan en olisikaan ollut poissa - ei väärin, kyllä tuntuu. Korjaan ; tuntuu taas niin hyvältä, että en ymmärrä miks oon edes ollut poissa. Tai ei ei, tiedän kyllä ainakin melkein miksi oon ollut poissa. Ehkäpä tässä kirjotellessa alan hieman jo huomata, että sanamuodot on vähän hakemista, ja turhaa jaarittelua tulee liikaa.

Paljon on tapahtunut - siis oikeasti paljon. En oo aatellut jäädä pyörimään menneisyyteen (= postata kaiken maaliskuusta lähtien nyt viiveellä - nou nou ) koska vaikka pidänkin muistojen pyörittelystä mielessä ja kuvien katselusta, tarinat asioiden takaa ei välttämättä avaudu sinne ruudun taakse ollenkaan samoin päin, kuin ne mulle avautuvat. Lopputulos olisi ehkä siis, työlästä, antoisaa ja turhauttavaa mulle - ei kiintoisaa ja tylsää teille. Keskitytään siis uusiin tapahtumiin ja tulevaisuuteen!

Mikä on tapahtunut since viime kerran ? Oon esiintynyt kerran jos toisenkin (..lähemmäks se luku taitaa kymmentä hipoa), innostunut taas eritavalla pianon soitosta ja musiikista, tanssinut aivan hurjasti ja katsonut muiden tanssia hurjan paljon hurjan kiinnostuneesti (liikaa hurjastelua sanoisinko..), reissanut ulkomailla pariinkin kertaan, tuntenut surua ja epätoivoa, mutta kaksinverroin riemua ja onnea.

Kaikesta huolimatta - tai oikeestaan kaiken huomioiden oon erityisen onnellinen just nyt - ja ennen kaikkea ; ihana olla takaisin.
ps. koska en oiken osannut lähteä vielä käyttämään mitään tiettyjä kuvia, päätin heittää kasan kuvia kivoista hetkistä tähän - ja tavallaan tää sekalaisuus (kai) sopiikin tähän.