THE COMEBACK

Nyt voi todella sanoa, että siitä on oikeasti kauan, kun viimeksi postasin. Tavallaan ihan hurjaa, että blogi oli ollut mun elämässä sen kolme ja puolisen vuotta maksimissaan viikon tauolla. Pitkä ajanjakso sinälläänkin ajatellen, että siinä ajassa kerkesin käydä mm. yläasteen.

Toisaalta kun kirjoittelen tänne, musta tuntuu kuin koskaan en olisikaan ollut poissa - ei väärin, kyllä tuntuu. Korjaan ; tuntuu taas niin hyvältä, että en ymmärrä miks oon edes ollut poissa. Tai ei ei, tiedän kyllä ainakin melkein miksi oon ollut poissa. Ehkäpä tässä kirjotellessa alan hieman jo huomata, että sanamuodot on vähän hakemista, ja turhaa jaarittelua tulee liikaa.

Paljon on tapahtunut - siis oikeasti paljon. En oo aatellut jäädä pyörimään menneisyyteen (= postata kaiken maaliskuusta lähtien nyt viiveellä - nou nou ) koska vaikka pidänkin muistojen pyörittelystä mielessä ja kuvien katselusta, tarinat asioiden takaa ei välttämättä avaudu sinne ruudun taakse ollenkaan samoin päin, kuin ne mulle avautuvat. Lopputulos olisi ehkä siis, työlästä, antoisaa ja turhauttavaa mulle - ei kiintoisaa ja tylsää teille. Keskitytään siis uusiin tapahtumiin ja tulevaisuuteen!

Mikä on tapahtunut since viime kerran ? Oon esiintynyt kerran jos toisenkin (..lähemmäks se luku taitaa kymmentä hipoa), innostunut taas eritavalla pianon soitosta ja musiikista, tanssinut aivan hurjasti ja katsonut muiden tanssia hurjan paljon hurjan kiinnostuneesti (liikaa hurjastelua sanoisinko..), reissanut ulkomailla pariinkin kertaan, tuntenut surua ja epätoivoa, mutta kaksinverroin riemua ja onnea.

Kaikesta huolimatta - tai oikeestaan kaiken huomioiden oon erityisen onnellinen just nyt - ja ennen kaikkea ; ihana olla takaisin.
ps. koska en oiken osannut lähteä vielä käyttämään mitään tiettyjä kuvia, päätin heittää kasan kuvia kivoista hetkistä tähän - ja tavallaan tää sekalaisuus (kai) sopiikin tähän.