Location ; Pula, Croatia

Mä uin, snorklasin ja nautin täysillä. Rentouduin töiden välissä viikon verran täysin (ainakin melkein).  Testailin taas ehkä enemmän uusia jäätelömakuja kuin ruokia, mutta kalmaria löysin lautaselta ekalla illallisella, kun annoin tarjoilijan suositella jotain hyvää ja paikallista. Ukkonen merellä oli melkein yhtä siisti, kuin paahtava kuumuus. Eksyttiin pyöräretkillä, äitillä meni hermot x 3 ja mä testasin kaikki aamupalabuffetin kakut läpi viikossa. Ja ainiin reissun varauksesta kahden päivän päästä oltiin jo kohteessa, ohhoh - nimpä! Next level äkkilähtöjä. Kuvat puhukoot puolestaan, mutta olipa kerrassaan onnistunut loma. - Anniina

t r a n s s e n d e n s s i

Transsendenssi yleensä havaintokokemuksen ulkopuolelle jäävä ilmiö, josta ei voida saada järkitietoa, käsityskyvyn ylittävä mysteeri. Maailman tuho ja me sen jälkeen. Uhka vai mahdollisuus, paratiisi vai uusi tuho? Tällaista tänä vuonna kevätnäytöksen parissa. Saatiin olla Avaruus ja maailman kaikkeuden viimeiset, eli koko näytöksen päättäjät. Vasta lavalla tajusin miten hieno biisi tää oikeasti oli, vaikka harjoituksissa olin ihan toista mieltä - enkä ollut ainut. Kenraaleissa mokailtiin taas esityksenkin edestä, joten kaikki kolme showta meni aika jees ( mitä nyt 3 kuukauden taakse muistelen.. :-D) Aluksi albiinoksi maskeeraus tuotti vähän ongelmia, mutta kolmantena päivänä homma meni jo vartin rutiinilla. Ideana oli siis puhtaus, luonnollisuus, mitä jää kun kaikki ylimääräinen, turha ja sellainen on karsittu pois. Jotain täydellisyydenkin yläpuolella olevaa. Biisi loppui kun oltiin kaikki kaaduttu selälleen ympyrään ja taustalla pyöri aluksi kuvia täydellisestä paratiisista, ja sitten yhä nopeutuvaan tahtiin paratiisi vaihtui kuviin tuhosta, kunnes kaikki pimeni. Voi kun tätä pääsisi vielä ensi vuonna jossain vetämään, mutta aika näyttää. Yli puolet tänn biisin porukasta taitaa lähteä muille maille, mutta we will see what happens ;-)

KUN TAAS PUKEUDUIN.

Rakastin syksyisin pukeutua. Nimeomaan rakastin.Tänä vuonna missasin koko jutun ; adidaksen musta toppatakki, vanssit ja mustat housut oli mun casual oufit. Niissä viihdyin kun ei kiinnostanut, niihin sopeuduin ja mukauduin. Sitten tuli syysloma ja päivä, jolloin vaan teki pitkästä aikaa mieli pukeutua. Otin ekaa kertaa käyttöön suorat mustat housut, jotka ostin Italiasta keväällä, virittelin mun kesämenomeininki-kaavun taas päälle. Vansseilla kulkisin varmaan vieläkin, ellen olis puoli pakolla vaihtanut näihin uusiin nilkkureihin.  Sitten päädyin ulos ottamaan parit kuvat tästä hetkestä, ja pakko antaa arvoa mun ysiluokka minälle ; se hullu hyppeli tuolla vaikka missä pakkasessa (usein kuvaajan kanssa - kiitos kaikille, miten te jaksoitte?) ihan liian vähissä vaatteissa. Nykyinen minä ei enää jaksa. Palatakseni vielä noihin kenkiin; mua on tosi vaikea miellyttää. Ja toinen sama juttu on takkien kanssa. En kelpuuta mitä vaan ( =noin 98% vaihtoehdoista) mutta lopulta usein se mitä kelpuutan, onkin just se simppelein. Viimesimmät kengät jotka muhun iski, oli vanssin loafersit valkeina KooKengän lopettajaisista, joissa nyt satuin pyörähtämään. Usein tällaset parhaat löydöt onkin vahinkoja. Nyt uusimpana on nää ihan tosi perus mustat nahkanilkkurit, jotka ostin Skopunktenista ihan melkein sovittamatta - ja kas toimi! Voisin siis väittää, että melkein heti näen mikä toimii mulle. Oon tässä syksyllä pohtinut pukeutumista muutenkin. En sillä tapaa, että panostaisin siihen itse jotenkin hirveesti, vaan siltä kannalta, että mitä pukeutumisella ja ulkonäöllä edustaa. Mitä pukeutumalla johonkin, tai olemalla pukeutumatta johonkin voi kertoa tai välittää. En tarkota, että vaatteet ois sielunpeili, ja uskonkin, että saatte ehkä ideasta kiinni. Vaatteilla voi peittää tai paljastaa, ottaa kantaa tai näyttää missä tai miten viihtyy. Haluaisin ehkä ottautua tähän vähän enemmänkin ja kertoa lisää mun omakohtaisia kokemuksia, mutta not today, pitää vielä suunnata venyttelemään ja ehkä pohtia aihetta lisää vielä itsekseni. Heittäkää kommenttia, jos teillä herää jotain mietteitä!

TÄMÄ PITÄÄ KERTOA ENNEN KUIN JATKAN.

En haluaisi julkaista tätä, mutta toisaalta musta tuntuu, että mun täytyy. En muista millon oisit teidät tai oikeestaan ees itseni päivittänyt ajantasalle kaikesta. Ajattelin nyt yrittää suoritua molemmista, mutta aloittaa kuitenkin tosta ensimmäisestä;
Jep, nyt on lokakuu  marraskuu, mut tehdään pieni aika hyppy kesään. Mun kesä oli just täydellinen, eri tavalla täydellinen. Kaikki ei ollu koko ajan ihanaa ja siistii, ja tapahtu juttuja, joita en ois kesääni valinnu, ja tein myös itse 'huonoja' valintoja. Kuitenkin kaikella on osansa, ja loppuen lopuks uskon et asiat menee just niin kun niiden kuuluu mennä. Superhyvä meno, - flow ja olin onnellinen.

Elämä oli treenausta, juhlia, reissukausi, pari kesälukion kurssia, kamera, aamuneljän unirytmi, suplautoja, tanssia, ystävät, festareita ja rusketuksen metsästämistä. 

Koitti elokuu, koitti projektin treenit ja vielä kerkes tehdä vikoja lomajuttuja. Koitti viileys ja alko koulu. Kuten mulle nyt joka vuos, vika lomayö meni fiilistellessä lomakuvia - tänä vuonna poikkeuksellisen raskaasti. Tribuutti kesälle, irtipäästö rutiini vai mikskä tota nyt sanois.. kuitenkin tietynlainen rajatila missä päästetään irti jostain vanhasta ja siirrytään taas uuteen ajanjaksoon.

Sain olla osana ihan mahtavaa 16GB tanssitaideprokkista, joka sai ensi-iltansa elokuussa, ja ensi-iltaa seurasi viis esitystä. Koko vuosi tähän asti oli ollut jo pelottavan siisti, ja sit vielä nää esitykset elokuun loppuun - super high on life, sanoisinko! Oon ehkä ihan surkee bloggaaja, kun en avaa tota hienoa kokemusta tänne (ainakaan tällä kertaa), mutta koska nyt ei oo fiilistä kirjottaa siitä, niin ei kannata lähteä edes yrittämään - joskus vielä, lupaan ja tiedän!
Sitten iski laskut. Ensin otin asiat komiikan kautta ( like I usually do) ; että onpas hauska läppä - puolet jaksosta mennyt ja mä oon ollut koulussa kokonaiset kaks päivää. Harkoista olin missanut ensimmäiset tunnit varmistaen siis, että sarjat ois varmasti aika lailla purkissa ja mukaan hyppäämiseen saisin tehdä ekstratöitä. Palasin kouluun edelleen kuumeessa ja muistan, miten istuin ruokalassa miettien et tää ei oo mun elämä ja kohta vaan herään.  "Ei mitään projektia johon keskittää energia, siitä sen täytyy johtua " ajattelin. Pysähdyin, ekaa kertaa koko vuonna pysähdyin. ( joo siis totta kai mulla oli edelleen 7 kurssin jakso, harkat joka ilta ja pianotunnit.. mutta ajatuksen tasolla.) Kauhee tyhjyys iski. Ahdistus, alakulo ja vääryys. Ei tarvinnut osata päästä yli, mut pitää oppia käsittelemään, piti opetella taas arvostamaan. Kaikkea ja kaikkia.

Nyt menee hyvin, ja elämä kantaa kunhan ite roikkuu tiukasti mukana. In the end, it's all up to you.

HYLÄTTY TALO - KARMIVAA(KO) ?

Hei! Oon huomannut, että mua kiinnostaa suuresti kaikki jännittävä ( paitsi kauhuelokuvat- ehkä niidenkin aika joskus tulee ) . Jännittävyys skaalassa on monta kategoriaa, mutta tällä kertaa en puhu sellaisesta jännittyksestä mikä syntyy, kun seisot ylhäällä hyppäämässä benjihyppyä tai niistä viimesistä sekunneista kulisseissa ennen lavalle astumista. Tarkoitan tällä kertaa erilaista jännittävyyttä, ehkä parempi sana olis kiehtovuus tai maagisuus. Nimittäin autiot talot ja muut hylätyt rakennukset kiinnostaa ja suuresti. Ja sellaisessa me juurikin tällä kertaa oltiin arskan kanssa - viimeinkin ihan sisällä asti. Ehkä jotkut mua pisimpään seuranneista saattaa muistaa postauksia syksyltä 2014 (epäilen) , jolloin olin tän tehtaan pihassa kuvailemassa. Myös kuukausi takaperin otettiin promokuvia rakennuksen pihalla yhteen projektiin. Päätettiin niissä kuvauksissa Auroran kanssa, että joku päivä vielä mennään seikkailemaan tuonne sisälle. Tultiin siis myöhemmin uudestaan ja aikamme tuolla ulkona kierrettyä löydettiin vihdoin ikkuna, josta päästiin sisälle. Rikkinäisyys, rasahdukset, graffit, särkyneet ikkunat ja palaneet huoneet. Vanhat suihkutilat, sekä vessakoppi, mahdolliset monien metrien vapaapudotukset seinien aukoista suoraan asvalttiin, täysin pimeät huoneet. Kuitit vuodelta -73 ja huone josta koko paikan palo luultavasti lähti. Yksi nahkakenkä ja patja. Varsinkin noi vanhat paperit ja tavarat 70-luvulta kiinnosti mua. Ois siistiä nähdä videomateriaalia ja kuvia - tai ennen kaikkea saada kuulla jotakuta, joka on tässä tehtaassa työskennellyt ennen tuhoa. Tiedätte varmaankin sen sanonnan, 'kuin aika olisi pysähtynyt' ? No toisaalta kaikkihan täällä jäi kesken ja pysähtyi, kun koko paikka roihahti tuleen.. Mikään muu ei oikeastaan ollut mun mielestä karmivaa, kuin kellarikerros. Muutamastakin kohdasta kulki portaat ns. -1 kerrokseen, joka oli aivan pilkkopimeä ja kun taskulampun valolla katottiin, niin vettä siellä oli sen verran, että ois vaikka sukellusretken voinut järjestää. Mutta kuten hyvin arskan kanssa muotoiltiin, ylhäältä pääsee aina alas, mutta alhaalta ei ylös. Sen takia mielummin seikkailen yläilmoissa kuin maan alla.Laitoin tähän postaukseen ehkä kaikista esteettisimmät kuvat, mutta sanoisinko että aika valotonta ja karumpaa materiaalia ois paljon enemmän. Haluaisin vielä syksyllä käydä jossain exploraamassa, joten jos tiedätte omista kaupupngeistanne / toisista kaupungeista hienoja ( tai vähemmän hienoja) hylättyjä kohteita, niin heittäkääs alas kommenttia !

THE COMEBACK

Nyt voi todella sanoa, että siitä on oikeasti kauan, kun viimeksi postasin. Tavallaan ihan hurjaa, että blogi oli ollut mun elämässä sen kolme ja puolisen vuotta maksimissaan viikon tauolla. Pitkä ajanjakso sinälläänkin ajatellen, että siinä ajassa kerkesin käydä mm. yläasteen.

Toisaalta kun kirjoittelen tänne, musta tuntuu kuin koskaan en olisikaan ollut poissa - ei väärin, kyllä tuntuu. Korjaan ; tuntuu taas niin hyvältä, että en ymmärrä miks oon edes ollut poissa. Tai ei ei, tiedän kyllä ainakin melkein miksi oon ollut poissa. Ehkäpä tässä kirjotellessa alan hieman jo huomata, että sanamuodot on vähän hakemista, ja turhaa jaarittelua tulee liikaa.

Paljon on tapahtunut - siis oikeasti paljon. En oo aatellut jäädä pyörimään menneisyyteen (= postata kaiken maaliskuusta lähtien nyt viiveellä - nou nou ) koska vaikka pidänkin muistojen pyörittelystä mielessä ja kuvien katselusta, tarinat asioiden takaa ei välttämättä avaudu sinne ruudun taakse ollenkaan samoin päin, kuin ne mulle avautuvat. Lopputulos olisi ehkä siis, työlästä, antoisaa ja turhauttavaa mulle - ei kiintoisaa ja tylsää teille. Keskitytään siis uusiin tapahtumiin ja tulevaisuuteen!

Mikä on tapahtunut since viime kerran ? Oon esiintynyt kerran jos toisenkin (..lähemmäks se luku taitaa kymmentä hipoa), innostunut taas eritavalla pianon soitosta ja musiikista, tanssinut aivan hurjasti ja katsonut muiden tanssia hurjan paljon hurjan kiinnostuneesti (liikaa hurjastelua sanoisinko..), reissanut ulkomailla pariinkin kertaan, tuntenut surua ja epätoivoa, mutta kaksinverroin riemua ja onnea.

Kaikesta huolimatta - tai oikeestaan kaiken huomioiden oon erityisen onnellinen just nyt - ja ennen kaikkea ; ihana olla takaisin.
ps. koska en oiken osannut lähteä vielä käyttämään mitään tiettyjä kuvia, päätin heittää kasan kuvia kivoista hetkistä tähän - ja tavallaan tää sekalaisuus (kai) sopiikin tähän.

AHDISTAAAA

Käytän huonoja sanavalintoja, puhun ehkä liian avoimesti ja vatvon ees taas, mut lue silti. Oon aina ollut tosi "menevä" tyyppi, enkä sen liiemmin murehtinut tulevaisuuttani, koulumenestystäni saatika mitään muutakaan tollaista. Okei, oon myös luonteeltani ehkä vähän ylianalysoija ja mietin asioita monesti monelta kantilta yömyöhään, mutta loppupeleissä en oo stressaajatyyppiä. Nyt lähiaikoina oon kuitenkin miettinyt, että mitä helvettiä mä teen mun elämälläni. Toisaalta haluaisin tehdä vaikka mitä tulevaisuudessa, mutta toisaalta tuntuu ettei mikään kiinnosta mua tarpeeksi. Oon nyt viettänyt kauheesti aikaa treenien parissa (+fressillä) ja todella nauttinut siitä. Itseasiassa urheilu.. tai ehkä tanssi on lähiaikoina ainut asia joka on mua kiinnostanut.  Oonkin alkanut raottaa ovea sen suhteen, että entä jos musta tulisikin ammattilainen ? Noh , oon kyllä ihan armottoman myöhässä. En haluais "tyytyä" opettajuuteen ainakaan suoraan, vaan tähdätä maailmalle ja tehdä jotain muuta. Toisaalta tollanen elämä vaati kutsumusta, intohimoa ja ennen kaikkea sitoutumista, sekä taitoa. Ja toisaalta elämäntyyli, jota oon ihannoinut ei ehkä ihan tällein ois saavutettavissa. Nyt voisin tehdä valintoja monenkin asian suhteen ;  voisin panostaa kouluun oikeasti ja olla se kympin tyttö, voisin panostaa täysillä tanssiin ja fyysiseen olemukseeni ja nähdä mihin saakka mun on mahdollista päästä, tai voisin ottaa enemmän aikaa kavereilleni ( sillä tiedostan näkeväni joitain ihan huippu tyyppejä ihan liian harvoin ) ja haluaisin myös alkaa kehittelemään taas tätä blogijuttua. Mun äiti kertoi, että  vanhempainillassa oltiin käyty läpi, mitä oppillaat oli vastannu eräässä lomaakkeessa siihen, mitä ne oottaa lukiolta. Joku oli kuulemma vastannut : v anhojen tansseja & penkkareita, ja äiti oli heti arvannut, että meidän tyttöhän se siellä.
Tästä huomaa, että sen sijaan et miettisin järkeviä uravalintoja, haluan vaan ottaa lukion parhaista hetkistä ilon irti :-D Ja ihmettelen syvästi, jos joku on sinne oikeasti kirjoittanut  että odottelee pitkän matikan laskinkurssia tms ..

Toivottavasti en oo ihan näin hukassa itseni kanssa abivuonna, ja tavallaan luotankin siihen et asioilla on tapana järjestyä omalla painollaan ( tai joskus vähän tyrkkimällä).. haluan kuitenkin tähän loppuun sanoa, että ei mun elämä todellakaan täynnä huolta, lähinnä vain silloin kun joku avaa tulevaisuus aiheen tai unettomina öinä pohdiskelen asioita :-D  Jospa ensi postauksessa ( ihan saletisti vielä tällä viikolla ) voitais käydä vähän hauskempia juttuja läpi. Musta vaan tuntu, että haluan nyt ehdottomasti kirjottaa tän ennen kun taas jatkan eteenpäin, oonhan oikeestaan tänne jakanut neljän vuoden ajan aikalailla kaiken.
Kiitos.

FEW PORTRAITS & DIY VALENTINE'S TREATS

Moikka moi! Pari sunnuntaita sitten ( ennen kun tulin kipeeks) kävin ottamassa muutamat kuvat tässä uudessa 70-luvun kuoseja mukailevassa paidassa. Musta on jotenkin ihana nähdä miten muoti uusii itseään, ja kaikki vanhat jutut näyttää tulevan takaisin, tosin uudenlaisilla fiboilla. Kaikesta en kuitenkaan oo yhtä innostunut, nimittäin yli-leveälahkeiset farkut saisi mun puolesta kyllä karsiutua vaatekaupoista kokonaan. Oon jonkun aikaa "harrastanut" tälläistä on-off flunssailua. Nyt oon kuitenin lähes selättänyt tän taudin, ja valmis taas uuteen treenikauteen ( ja valitettavasti koulujaksoon) ! Paljon on kaikkea kivaa tulossa, kunhan ei vaan nyt sattuis mitään ikävää. Oon huomannut, että oon onnellisimmillani hieman kiireisinä, ehkä jopa mielummin vähän stressaantuneena, kuin ilman mitään tavoitteellista tekemistä. Tavoittelun arvoisia juttuja tanssin, koulun & muun elämän puolella on onneksi näkyvissä, joten tänä vuonna yritän sivuutta kevätväsymyksen ja keskittyä kaikkeen ihanan positiiviseen. Oon ottanut bloggailunkin suhteen alku vuodesta tosi rennosti ! Sain myös palautetta siitä, että youtube olisi mut varastanut, ja että oon bloggaajan paljon parempi. No, en mä täältä oo minnekkään katoamassa, haluan vaan nyt testata vähän jotain uutta!  Talvi on muutenkin monesti hiljasempaan aikaa varsinkin asukuvien suhteen, koska näin monen vuoden jälkeen oon tosi kyllästynyt juoksentelemaan tuolla pakkasissa vähissä vaatteissa. Innostuin myös tekemään tällaisen ystävänpäivän herkku diy- videon, ja tän myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ystävänpäivää (joka tosin kohta alkaakin olla jo ohi ! )

MATKAPOSTAUS & - VLOG / PUERTO DE LA CRUZ

Moikka! Päätin loppuen lopuksi jakaa tän matkakokemukseni tammikuun alulta tänne bloginkin puolelle, vaikka en kameraa käyttänyt koko reissussa ollenkaan. Panostin tällä reissulla matkavideoon,jonka löydätte tosta alta. Siitä saa vähän paremman kuvan mun matkasta! Oltiin siis Puerto de la Cruzissa, ja oli kyllä ihan sairaan kivaa ! Kuvasin siis reissusta kaiken Iphonella, joten jjoo laatu kyllä kärsi hieman, mutta fiilis on kyllä kuvissa sama. Oon kyllä edelleen sitä mieltä, että matkustaminen avartaa, ja joka reissussa oppii paljon uutta. Ois muuten kiva tietää, että onko teitä siellä vielä mun mukana tälläsen hiljasemmankin kauden jälkeen ? Ja mitä haluaisitte nähdä multa jatkossa ?